Kukkia vaimolle? harkitse vielä!!

Jos saat kukkia viikonloppuna, älä toimi alla olevalla tavalla 🙂

– (mies tulee kotiin) Ostin sulle kukkasia.
– (vaimo) Jaa. Miksi?
– No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
– Onko tapahtunut jotain?
– Ei. Miten niin?
– No kun ostit kukkia.
– Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
– Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
– No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun
ne sattui eteen ja oli halpoja.
– Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoittaa meidän suhteeseen.
– No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
– EN!
– Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.
– En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
– Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
– Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.
– Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
– Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
– Täh? No haluan ostaa!
– Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia?
Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
– No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja
just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
– Sä et siis halua mua?
– Uskaltaakohan tähän vastata?
– Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.
– No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!.
– Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
– Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin
vaan kukkia.
– Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa
huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
– Niin just! Sitä mä yritin selvittää!
– Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on joku
juju.
– Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain
ruokaa?
– SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukkapuskan kanssa ja sitten kysyt onko
jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja
pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.
– En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda
koko aikaa.
– AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!!? Ja kauanko meni että tuon
huomasit että mä teen aina ruokaa?
– Mä en sano nyt mitään.
– Niinku yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
– No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.
– Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
– Jaa tuomalla kukkia?
– Niin!
– No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia..
– Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.

Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo aloittaa:

– Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata
kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!